Älä kysy, voinko tehdä vaan kysy, mitä voin tehdä - vinkkejä kaupunkikulttuurin kehittämiseen11/26/2017 Omat asuinalueen nurkat ja hoodit ovat rempallaan, ja täytyisi tehdä jotain. Kaupunkikulttuuri kaipaisi uutta piristämistä, ja jonkun todellakin täytyisi tehdä jotain. Minulla on ihan pähkähullu idea kaikkien asukkaiden iloksi, ja ... nyt on jo suorastaan ihan pakko tehdä jotain. Kiireellä.  Maailma on muuttunut, ja me olemme muuttuneet sen mukana. Yhä tyypillisempää yhteiskunnassamme on, että enää ei kysellä kaupungin haalarimiestä tai virkanaista korjaamaan rempallaan oleva paikkaa tai järjestämään kaupunkitapahtuma. Jos muutamalla, samaan tapaan ajattelevalla on jonkin hyvä idea, joka mahtuu suomalaisten lakien ja sääntöjen puitteisiin, edes jotenkin, tehdään ja toteutetaan se. Ihan ite. - Älä kysy, voinko tehdä? Kysy, mitä voin tehdä? Jaakko Blomberg kuuluttaa. Blomberg on suomalaisen kaupunkiaktivismin pioneeri. Hänen ja hänen kanssaan samaan tapaan ajattelevien ansiosta Helsinki lähes tulvii mielenkiintoisia vapaaehtoisvoimin järjestettyjä tapahtumia. Helsinki Urban Art. Illallinen taivaan alla. Olohuonenäyttely. Kotiteatterifestivaali. Galleriakeskiviikko. Pelkästä Blombergin keskustelua herättäneestä ajatuksesta käyntiin lähtenyt Aleksis Kiven kadun kirppis. Muovin turhaa käyttämistä vastustava Ei pakasteita pieneen pussiin, kiitos -sivusto. Tai Kallion pääkadut sulkeva ja massatapahtumaksi paisunut Kallio Block Party. Ihan vain m-u-u-t-a-m-i-a esimerkkejä mainitakseni. Helsinki Sauna Day on niittänyt kansainvälistäkin mainetta niin, että se on mahtunut Visit Finlandin mainontaan, ja se mainitaan jo Helsingin kaupungin virallisessa markkinointistrategiassakin. Siis kaupunkiaktivismilla käyntiin polkaistu tapahtuma, ou jee.  Kaupunkiaktivisti Jaakko Blombergin kädenjälki näkyy monessa helsinkiläisessä tapahtumassa. (Kuva: Jaakko Blomberg) Kaikki alkoi vuonna 2012 Siivouspäivästä, joka paisui lyhyessä ajassa kaksi kertaa vuodessa toteutettavaksi valtakunnalliseksi juhlapäiväksi. Siivouspäivä käynnistyi Blombergin mukaan yhdestä tavallisesta Facebook-päivityksestä, jossa todettiin, että Helsinkiin tarvittaisiin sellainen rehti, kunnollinen myy ja osta -tapahtuma. Sellainen, jonka aikana kaupunkilaiset voisivat kantaa ulos tarpeettomaksi jääneet tavaransa ja myydä niitä rennossa hengessä halukkaille. Jos Siivouspäivän järjestäjät olisivat viitisen vuotta sitten nöyrtyneet kaupungin virallisen ohjeistuksen alle, tapahtumaa ei olisi koskaan syntynyt. Helsingin kaupunki myönsi sille virallisen luvan vasta ensimmäisen, ja vastoin virkamiesten ennakkoluuloja, onnistuneen tapahtuman jälkeen. Kuten Blomberg kiteyttää, varsinkin alkuvuosina Helsingissä oli usein helpompi saada anteeksi kuin etukäteen lupa hyville ideoille - nyt meno on jo muuttunut, onneksi. Tänään tiedämme, että Siivouspäivästä(kin) tuli historiaa. Tapahtuma on levinnyt koko Suomeen. Siivoaminen on hyvä syy jalkautua ulos sekä tavata tuttuja ja tuntemattomia.  Eräs onnistuneimpia ja suuret joukot liikkeelle saaneita tapahtumia Järvenpäässä oli Sibeliuksen juhlavuonna elokuussa 2015 kaikille kaupunkilaisille avoin juhla, jonka taustalla oli paitsi kaupunkikeskustayhdistys Sykettä ja Sinfoniaa myös iso tukku vapaaehtoisia. Blomberg korostaa, että vaikka hän on toiminut promoottorina monille tapahtumille, hän ei ole tehnyt yksin mitään. Yhteistä kaikelle on, että aluksi on ollut tarve. On ollut idea, ja on ollut muutama samaan tapaan ajatteleva, jotka ovat kokeneet, että tarttis tehdä jotain. Kaikki on polkaistu käyntiin vapaaehtoisvoimin. Blombergin mukaan uusi kaupunkikulttuuri on ennakkoluulotonta, pienellä (tai peräti nolla-) budjetilla toteutettua sekä yhteisöllistä. Kaupunkitila tai asuinlähiö ei ole asukkailleen enää paikka, joka olisi vain kaupungin: virkamiehille ja kasvottomille paperinpyörittäjille tarkoitettu. Kaupunki ja asuinseudut koetaan tänään yhteisiksi. Kaupunki on yhtä kuin sen asukkaat. Blomberg muistuttaa, että nykyisen kaltaisia, vapaaehtoisvoimin polkaistuja kaupunkitapahtumia ei olisi ilman verkkoa ja sosiaalista mediaa. Kaupunkikulttuurin kehittymisen on mahdollistanut median murroksen ja siitä seuranneen viestintäkulttuurin muutos. Tänä päivänä kuka tahansa voi osallistua, kuka tahansa voi tuottaa sisältöjä, ja kaikki tieto on tasapuolisesti kaikkien tavoitettavissa. Samaan aikaan yhä globaalimmassa maailmassa meitä kiinnostaa yhä enemmän se, joka on meitä lähellä. Haluamme vaikuttaa ja haluamme osallistua oman asuinviihtyvyyden kohentamiseen niillä keinoin ja resurssein, jotka ovat meille mahdollisia.  Aino Sibelius (Marika Sampio-Utriainen) Jannen kaupunkijuhlassa Järvenpäässä elokuussa 2015. No, minulla on nyt idea, mutta miten ihmeessä polkaisen kaupunkitapahtuman käyntiin? Kaupunkiaktivisti Jaakko Blombergin seitsemän vinkkiä kaupunkitapahtuman toteuttamiseen
Jaakko Blomberg luennoi aiheesta Uusi yhteisöllinen kaupunkikulttuuri keskiviikkona 15.11. Järvenpäässä kaikille avoimessa tapahtumassa, jonka järjestivät yhteistyössä Järvenpään Opisto ja Hyvä kasvaa Järvenpäässä -asukasliike. Juttu on julkaistu myös Rouva Sanan verkkosivuilla. Teksti ja kuvat: Minna Luoma eli kun oli monta painavaa syytä isoon juhlaan | ROUVA SANA
Eivät Hyvä kasvaa Järvenpäässä –asukasliikkeen perustajajäsenet, naiskolmikko Marja Nousiainen, Erja Mähönen ja Lea Alanko, aika tarkalleen kuusi vuotta sitten aavistaneet, että joskus koittaa se marraskuinen päivä, jolloin asukasliike saavuttaa esikouluiän: täyttää kuusi vuotta. Vaan niin näki päivänvalon onnellinen juhlahetki kotitaloksi vakiintuneessa Seppälän Talossa Kyrölässä vuoden lähes pimeimpään aikaan marraskuun 22:ntena, kynttilöiden ja kristallikruunujen loisteessa. Ei mitään niin pientä asiaa, etteikö sitä voisi jotenkin juhlia, on yksi Hyvä kasvaa Järvenpäässä –asukasliikkeen motoista. Juhlat tai talkoot tietävät nimittäin hyvää ruokatarjoilua, ja kukapa sellaisia voisi vastustaa. Kuusivuotissyntymäpäivissä olisi toki jo ihan yksin syytä juhlaan, mutta nyt asukasliikkeellä oli painavia aiheita enemmänkin. Hyvä kasvaa Järvenpäässä -asukasliike oli saanut syksyllä valmiiksi oman toimintamallinsa kirjallisen mallintamisen. Se ei ollutkaan ihan mikään helppo puuha, sillä miten tehdä ulkopuolisille näkyväksi toiminta, joka ei perustu viralliseen organisaatioon, hallitukseen tai vuosisuunnitelmaan. Kaikki, mikä asukasliikkeessä tapahtuu, perustuu kirjaimellisesti vapaaehtoisuuteen: rakkaudesta omaa kotikaupunkiaan ja sen asukkaita kohtaan. Kirjallinen toimintatavan mallintaminen koettiin kuitenkin tärkeäksi Oikeusministeriön Rikoksentorjuntaneuvostossa asti. Se halusi myöntää asukasliikkeelle työtä varten 7000 euron apurahan. Apuraha tuli todelliseen tarpeeseen, sillä nyt jokaisen halukkaan on mahdollisuus saada kirjallinen vinkkilista perusteluineen siitä, miten Järvenpäässä on kuuden vuoden ajan kasvatettu hyvää. Eivätkä hyvät uutiset edes vielä tähän lopu. Syyn juhlaan antoi myös lokakuun lopussa myönnetty valtakunnallinen Vihervuosi 2016 –tunnustus: mitali, jonka asukasliike sai tavoitteistaan paremman, kauniimman ja yhteisöllisemmän kaupunkiarjen luomiseksi. Ulkopuolinen näkee asiat usein kaukaa selkeämmin. Rikoksentorjuntaneuvoston erikoissuunnittelija Markus Alanko toteaa syntymäpäiväjuhlassa, että Hyvä kasvaa Järvenpäässä –asukasliike on ollut aikaansa edellä. - Entisaikaan oli normaalia, että jokainen kyläläinen kantoi vastuuta omista asukkaistaan ja asuinympäristöstään. Hyvinvointivaltion myötä tilanne muuttui: jos jokin oli pielessä, kutsuttiin valtio ja kaupunki hoitamaan asia kuntoon. Nyt olemme palaamassa vähitellen takaisin vanhaan aikaan; siihen, mitä Hyvä kasvaa Järvenpäässä –asukasliike tekee nyt. Hyvä kasvaa Järvenpäässä –asukasliikkeen kuusivuotissyntymäpäiväjuhlaa ja Vihervuosi 2016 –mitalikahveja vietettiin Seppälän Talolla Kyrölässä tiistaina 22. marraskuuta. Juhla oli kaksiosainen. Päiväjuhla oli suunnattu yhteistyökumppaneille, joihin kuului muun muassa Järvenpään ja Helsingin kaupungin edustajia, yrityskumppaneita sekä muita asukasliikkeen toimintaan vaikuttavia tahoja. Iltajuhla oli avoin kaikille kaupunkilaisille ja asukasliikkeen toiminnasta kiinnostuneille. Teksti ja kuvat: Minna Luoma
 Kirjoittaja: Minna Luoma | ALKUPERÄINEN TEKSTI 15.12.2015 On lopulta oikeastaan se ja sama, missä asumme: missä asuinpaikkakuntamme sijaitsee tai minkä niminen se on. Tärkeämpää on, että me tiedämme kuuluvamme joukkoon, siihen porukkaan, missä asumme. Tällaiseen kiteytykseen voi päätyä joulukuun ensimmäisenä päivänä Hyvinkäällä järjestetyn Paikallistu! - Get Local! -näyttelyn avajaispaneelin perusteella, johon osallistuin Järvenpään ja Hyvä kasvaa Järvenpäässä -asukasliikkeen edustajana yhdessä viiden muun kutsuvieraan kanssa. Omaa asuinpaikkaa ei voi aina valita. Siihen vaikuttavat perhe- ja työsuhteet. Joskus työ heittää jonnekin, missä ei ole koskaan kuvitellut asuvansa. Silloin omalla asenteella on merkitystä. Kuten eräs avajaispaneelin kuulijoista totesi: "On vain päätettävä, että minä kotiudun." Kotiutumisessa ja uudelle paikkakunnalle kiinnittymisessä tärkeään rooliin nousee yksi ylitse muiden: alueen ihmiset, naapurit, asukkaat. Heidän suhtautumisensa muukalaiseen, heidän toivottamisensa tervetulleeksi, ottaminen mukaan joukkoon. Jopa heidän tervehtimisensä ja silmiin katsomisensa; ne kaikki ovat uudelle tulokkaalle merkityksellisiä. Oivallisena apukeinona kotiutumisessa toimivat paikkakunnan yhdistykset, seurat, asukasliikkeet, harrastajaporukat sekä lasten päiväkotien, koulujen ja harrastusten ympärille syntyneet ryhmät ja yhteisöt. Se, kuinka kotoisaksi ihminen tuntee olonsa, ei ole ihan se ja sama. Oman paikallisidentiteetin tunnistaminen ja sen omaksi kokeminen on voimavara paitsi yksilölle itselleen myös koko seudulle. Kuuluessaan joukkoon, jokainen on osa jotain suurempaa, joka synnyttää uutta hyvää. Lisää aiheesta Rouva Sanan blogissa www.rouvasana.fi. Kirjoittaja: Minna Luoma  |
KIRJOITTAJATUseita kirjoittajia eri aihepiireistä. Jokainen bloggaa omasta näkökulmastaan. Archives
November 2017
Categories |
RSS Feed